Politikointia?

Hinnoittelupolitiikalla tarkoitetaan tietoisesti valittua hintatasoa suhteessa kilpaileviin tuotteisiin. Yrityksen omat tuotteet hinnoitellaan kalliimmaksi, halvemmaksi kuin kilpailijoiden samanlaiset tuotteet tai saman hintaisiksi kilpailijoiden kanssa. Perusvaihtoehtoja ovat

1. kermankuorinta- ja imagohinnoittelu (kallis)

Kermankuorintanimitys tuotelanseerauksen yhteydessä. Siinä pyyhitään ”kermat päältä” eli korkean hinnan asiakkaat ovat kermaa. Tätä menetelmää käytetään tuotteen tullessa markkinoille ja tutkiessa, kuinka kalliilla kuluttajat tuotetta ostavat tai kun tuotetta ei haluta olevan kaikille saatavilla (esim. Rolex-rannekello). Jos tuote myy, yritys saa nopeasti tuloja, jolloin tuotteen hintaa voidaan myöhemmin laskea. Nokia käyttää tätä mallia matkapuhelinhinnoittelussa. Uuden mallin tullessa myyntiin, hinta on korkea, mutta jo noin vuoden kuluessa saman puhelimen voi saada jo 25 % halvemmalla.

Imagohinnoittelulla luodaan laadukas kuva yrityksestä. Jos tuote on hintavampi, myös yrityksestä tulee usein myös laadukas ja luotettava kuva.

Kermankuorinta- tai imagohinnoittelu eivät minuun pure, sillä kukkaroni ei ole kovinkaan painava. En edes halua kuumimpia uutuuksia, vaan mieluummin odotan hetkisen, silloin sen saa jo hiukan halvemmalla. J

2. vakiohinnoittelu (keskihintainen)

Vakio- eli keskihinnoittelula pyritään pysyä keskihintatasolla kilpailijoihin nähden. Tällöin hinta ei ole suuri kilpailutekijä tai –etu. Jos tällä vaihtoehdolla haluaa menestyä, on käytettävä kilpailijoista poikkeavaa hintapolitiikkaa.

Keskihintatasolla liikkuminen tuo varmasti asiakkaita. Tämä malli sopii myös minulle, esimerkiksi vaatteiden tai silmälasiostoksien suhteen.

3. penetraatio- ja volyymihinnoittelu (halpa)

Penetraatiohinnoittelu on alhaisen hinnan asettamista tuotteelle, jolla on paljon kilpailijoita ja joka ei poikkea paljoa kilpailevista tuotteista. Tällä tavalla asiakkaat saadaan kokeilemaan tuotetta ja raivataan tilaa markkinoilla (esim. Pirkka, Rainbow). Tämä tapa tuo vähemmän voittoja, ja yritys voi myöhemmin nostaa hintoja, mutta tämä tulee olemaan vaikeaa, sillä asiakkaat tottuvat nopeasti tiettyyn hintatasoon ja hintojen noustessa yritys menettää asiakkaita.

Volyymihinnoittelu on matalan hinnan asettamista tuotteelle, jolloin tavoitellaan suuria myyntimääriä. Tässä vaihtoehdossa esimerkiksi valmistuskustannuksia vähennetään, jolloin tuote ei ole enää niin laadukas kuin kilpailijoiden tuotteet.

Tämä vaihtoehto uppoaa minuun eniten, riippuu tietenkini tuotteesta. Kaupassa katson aina esimerkiksi juuston kilohintaa ja sen mukaan ostan tuotteita. Myös edellä mainitsemani Pirkka ja Rainbow omaavat hyviä elintarvikkeita, esimerkiksi Rainbown kalapuikot ja Pirkan keksit.